"Espanjanvesikoira on keskikokoinen, kiharakarvainen paimenkoira, joka toimii myös vedestä ja maalta noutavana metsästyskoirana. Espanjassa rotu on perinteisesti ollut kalastajien ja merimiesten apuri."
-Wikipedia
Ensimmäistä kertaa nämä paimenkoiran piirteet tulivat esille ihan kotona arkisissa asioissa! Meillä vieraili ennen reissua Labradorinnoutaja, Fiona. Hyvin kiltti ja tottelevainen musta koira, mutta kun kerran pääsee karkaamaan on sitä turha huudella takaisin.
Iltapäivällä ovi oli siis auki, kun kesällä olemme grillailleet kauniina päivinä. Fionan ja Roopen leikit olivat keskeytyneet hetkeksi ja Fionalla alkoi tekeminen loppua. Ovesta vain ulos ja hajujen perään kun Pojan seura ei enää kiinnostanut. Yritimme huudella pitkään mutta mitään ei tapahtunut. Roope päätti sitten tarmokkaasti kaikkien edessä seisovien jalkojen välistä pujotella Fionan mukaan. Ehkä se ymmärsi että nyt meinasi isäntäkin ärsyyntyä ihan kunnolla. Kaikki tietenkin aluksi luulivat sen vain menneen leikkimään tapansa mukaan. Roope alkoi kuitenkin kaikkien epäilyksistä huolimatta, ihmeen tapaan näykkiä pienin nyppäsyin Fionan takajaloista ja ajaen kehollaan sitä ovelle kohti. Meni hetki ennenkuin tajusimme mitä oli tapahtunut. Roopehan siis toimi vain vaistonsa mukaan ja teki työnsä loppuun asti. Fiona raukka katseli ihmeissään ja korvat luimussa totteli tarkasti Roopea.
En kyllä olisi uskonut että näinkin hyvin, koira jota ei oltu ikinä opetettu paimentamaan toimisi näin tositilanteissa! Tällä hetkellä olen yllättynyt, mutta hieman utelias myös. Oli pakko jakaa tämä kanssanne. Onko teidän koirassanne pilkahtanut tällaisia pieniä alkuperäisiä koiran vaistoja? Ja onkohan tästä hyötyä vai haittaa jatkossa? Saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti