Päättötodistus kädessä

Ei nyt aivan, mutta melkein. Nimittäin koulutuskerrat ovat tulleet päätökseen. Itse missasin viimeisen kerran, kun matkailin Serbiassa. Päätin jo ensimmäisen koulutuksen jälkeen, että kirjoitan tulevista samaan pakettiin, joten saatte yhdellä kerralla koko pläjäyksen. Alkuun heti voin sanoa, että tyytyväisiä olemme ja luulen että kun kuukausittain tätä rutiinia toistamme, on tulokset vuoden päästä kiitettäviä.

Toinen kerta koulutuksessa sujui lähinnä tekniikkaa opetellessa. Saimme käyttöön ketjupannan, jonka käytöstä tulen kertomaan myöhemmin hieman tarkemmin vielä, ettei mikään sen käytöstä jää epäselväksi. Lyhyesti sanottuna se kuitenkin menee niin, että kun hihna suoristuu, nykäistään pieni ja terävä liike alaviistoon ilman ylimääräistä vetämistä ja sanotaan tiukasti "ei". Helppo sääntö on, että koira eikä taluttaja saa kiristää hihnaa. Roope saa siis kulkea rennosti missä haluaa. Kuitenkin jos Roope haahuilee aivan missä sattuu ja yrittää lähteä kävelemään taluttajan vastakkaiselle puolelle käytävää, on se pyydettävä takaisin sinne missä itse kävelee. Pieniä käskyjä ja nykäisyjä, "Reunaan, reunaan, reunaan.." aina siihen asti kunnes Roope kulkee nätisti omalla puolella jalkakäytävää. Ohjeisiin kuului myös tehdä mahdollisimman paljon pysähdyksiä kävelyillä. Etenkin suojatietä, ylittäessä. Sanotaan "paikka" löysällä hihnalla edelleen ja silitetään päälaelta kun tämä onnistuu. Jos kuitenkin Roope lähtee liikkeelle, on hihnasta taas nykäistävä ja sanottava tiukasti "ei". Huomioitavaa oli että hihna löystyy aina nykäisyn jälkeen! Toisella koulutuskerralla meille annettiin vielä ohjeeksi vältellä koiria ja pitää vielä jääkautta seuraavaan viikkoon.

Kolmannella kerralla kouluttajat katsoivat uudelleen miten olimme pärjänneet ja vasta sen jälkeen antoivat lisää ohjeita jatkoon. Aiheena oli nyt koiran ohitukset joihin saimme avuksi kolinapurkin. Tarkoitus on siis nyt jatkossa tarkkailla koko ajan Roopen korvia, koiria lähestyessä. Kun ne osoittavat ensimmäistä kertaa pystyyn, on sanottava tiukasti "ei". Tämän jälkeen jos niin käy uudelleen, on sanottava "ei" uudelleen ja kolautettava määrätietoisesti purkkia. Kolmannella kerralla heitetään purkki maahan ja samaan aikaan sanotaan taas uudelleen "ei". Tämä toimi hyvin, vaikkei Roope olekaan koskaan ollut ääniherkkä taikka muuten säikkynyt koskaan kovempia ääniä. Kun kaikki tekee oikein, tulee siitä hyvä yhdistelmä. Tätä siis jatkoimme kotonakin. Kotiläksynä vieläkin jääkausi, mutta niin että 3krt päivässä sai kutsua Roopen luokse ja n. minuutin ajan antaa kunnon rapsutukset.

Neljännellä kerralla, jolloin en ollut mukana, katsottiin tilannetta tarkoin. Heti koulutuksen alussa, oli Roope kuulemma tehnyt aivan omia puuhian eikä ilmeisesti ollut kuunnellut tippaakaan. Tämä siis tarkoitti, että oli tehtävä karkoitus. Ensin Roope päästettiin vapaaksi ja annettiin rauhassa leikkiä omalla kepillään pusikossa, jonka jälkeen se oli kutsuttava max. 3krt takaisin. Jos tähän mennessä ei koiraa ollut kuulunut, oli lähdettävä kävelemään pois päin. Roope tietenkin lähti seuraamaan perässä, mutta jäykistyi aivan kokonaan kun koko sakki kielsi tulemasta lähelle ja rämäytti kolinapurkit maahan. Tämä oli vissiin jouduttu toistamaan pari kertaa ennen kuin Roope oli ymmärtänyt tehneensä väärin. Kun se jäi vain seisomaan paikoilleen ja katselemaan kauempaa, sai sen kutsua luokse. Johan oli poika ollut innoissaan. Saimme taas kotiläksyksi tehdä samoin pari kertaa uudelleen ja pitämään Roopea mahdollisimman paljon vapaana. Muut ohjeet kuitenkin tukemassa näitä, uusien läksyjen rinnalla.

Luulen että jokainen tässä talossa on nyt ymmärtänyt ainakin sen, että on monta tapaa kouluttaa eikä se mitä luimme tuhat kertaa kirjoista, ole välttämättä se ainoa oikea. Ennen Roopea talutimme tarkasti sivussa ja se sai mennä haistelemaan ja tekemään asiansa kun annoimme luvan. Tämä siis todellakin oli uusi näkökanta vanhan perään. Kuitenkin tämä koulutus on sujunut mitä mahtavimmin ja Roope on oppinut hyvin nopeasti uusille tavoille. Jatkossa keskitymme vielä hieman tarkemmin kuinka paljon huomiota annamme Roopelle ja miten käyttäydymme hihnan päässä. Koulutus oli silmiä avaava ja toivottavasti tuloksia tuottava!

En ole koirankouluttaja! Koulutusapua kaivatessa, luulen että kannattaa lähestyä itse lähimpää kouluttajaa ja kysyä häneltä kurssia. En siis usko että postauksen ohjeita kannattaa käyttää omaan koiraansa ilman ammattilaisen apua!