maanantai 8. kesäkuuta 2015

Reeniä, reeniä

Jess! Heti näin kesäloman aluksi saimme urakaksi hoitaa räyhäämisen alta pois. Kovalla treenillä saadaan ongelmat aivan varmasti pois vuodessa, aivan kuten toivoin viime postauksessa. Päädyimme nyt Pevi-perjaatteisiin, joista tietoa löydät täältä. Hyvissä fiiliksissä ja kotiläksyjä odottaen täällä ruudun takana. 

Koirakorjaamo sijaitsi Järvenpään maaseudulla. Hyvin tunnelmin päästiin aloittamaan pienellä kävelyllä ensimmäinen ns. "neuvolatunti". Siellä kolme kouluttajaa katseli hieman toimintaamme ja juteltiin hetki kuulumisia, kunnes aloitimme lyhyen testin koiran käyttäytymisestä. 




Takana haalari hirviö, jonka kohtasimme testeissä ;)
Ensiksi talon vanhimmille annettiin tehtäväksi kävellä kolmion muodossa rymisevän tynnyrin ohi. Pitkällä taluttimella ja ilman puhumista tai sen kummempaa reagoimista Roopeen. Alkuun poika rynnisti pari metriä karkuun kunnes taas jatkoi matkaansa aivan kuten mitään ei olisi tapahtunut. Toisella kerralla ilman ryminää, ei Roope näyttänyt edes tähän kiinnittävän huomiota. Hyvin positiivista ja kouluttajatkin olivat ilmeisesti tähän tyytyväisiä. 

Toisella testillä, samalla taluttajalla jatkoimme toisen mörön luo. Pusikossa oli ylös vedettävä haalaripuku. Taas pitkällä taluttimella ja ilman puhetta tai reaktiota. Tehtävänä oli vain pysähtyä haalarin eteen sen nostamisen jälkeen. Roope käveli hyvin tämän luo, mutta haalarin noustessa jähmettyi poika paikoilleen ja jäi hetken ihmettelemään. Ei säntäillyt, vaan katsoi. Kunnes sai äkkiä hepulin ja pääsi hihnasta kiinni ja jätti taluttajan mörön syötäväksi. Kyllä oli olevinaan rohkeaa poikaa kun lähti ensin machoilemaan haalarille ja sitten juoksentelemaan meidän, hieman kauempana seisovien luo. Juostessaan takaisin, Roope kiipesi taluttajan selkää pitkin, ryömi maata myöten ja merkkasi paikan moneen kertaan oikein rinta rottingilla. Sisäinen mamman poika, joka esittää älyttömän kovaa muiden edessä. Sai kyllä hihitellä pitkään tälle reaktiolle. 

Kolmas este päätettin jättää välistä, sillä aikaisempi oli jo näyttänyt Roopen oikean luonteen. Niinpä siirsimme sen takaisin autoon ja jatkoimme keskustelua kurssin kulusta. Oli selvää että halusimme jatkaa ja perehtyä todella ongelmiimme. Niinpä seuraavat kolme kertaa on nyt kalenterissa ja tämän kerran jälkeiset kotiläksyt taskussa. Roopea kuvailtiin hyvin avoimesti iloiseksi koiraksi, jota piirrettä harvoin näkee kuulemma Perroilla. Seuraavilla kerroilla keskitymme sitten itse asiaan eli toisiin koiriin. Sitä edeltävänä läksynä on nyt vain pitää torstaista lähtien jääkautta. Saimme tarkat ohjeet ja niitä noudattaen tulemme varmasti onnistumaan. Ohjaajat olivat mahtavia ja niiden kanssa on mahtava työskennellä varmasti jatkossakin. Saa nähdä mitä tämä vuoden tavoite tuo tullessaan! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti